Hurjapäiden seikkailumatkat
Benji-hyppy, hiekkalautailu ja prätkämatka… Minkälaisia seikkailuita harrastavat ne kaikista vauhdinnälkäisimmät hurjapäät?
Mielikuvissa seikkailumatkat ovat yhtä vauhtia ja hurjia haasteita. Niitäkin seikkailuihin tietysti mahtuu. Vaikka itse arvostan kiireettömyyttä ja luonnon rytmissä etenemistä sekä mahdollisuutta sen tarkkailuun, en kiellä nauttivani satunnaisista adrenaliiniryöpyistä.
Niistä parhaiten on painunut mieleen benji-hyppy Victorian putouksilla, Zimbabwen ja Sambian rajalla. Hyppy tapahtuu 111 metrin korkeudessa kulkevalta entiseltä junaratasillalta. Kaukana alhaalla näkyy Sambesi-joki, ja jo pelkällä sillalla kulkeminen on haaste korkeita paikkoja vieroksuvalle. Olin kuitenkin päättänyt hypätä, ja sisu kurkussa, jalat täristen, astelin hyppypaikalle. Kun lopulta oli aika hypätä, en enää osannut oikein edes ajatella, vaan seurasin vain ohjeita.
Itse hypystä muistan lähinnä hurjan vauhdin ja kieputuksen. Ja vaistomaisen kauhun tunteen! Kun olin hypyn suorittanut, tunsin oloni kuitenkin suureksi sankariksi – olinhan hypännyt ensimmäisen benji-hyppyni yhdessä maailman legendaarisimmista hyppypaikoista. Benji-hyppy ei tietenkään ole ainoa tapa saada sydäntä hakkaamaan ja adrenaliinia ryöppyämään. Korkeushaasteita kaipaavat voivat myös treenata laskuvarjohyppyä, riippuliitoa tai vaikka lähteä kuumailmapallon kyytiin.
Lautaile hiekalla
Siellä missä on dyynejä, siellä voi surffata hiekalla. Tai lautailla – hiekkamäkeä voi laskea alas monella tavalla. Varsinainen hiekkalauta on lumilautaa kovempi, mutta muuten periaate on sama. Lumilautailuun tottuneesta on hauskaa laskea hiekkamäkeä t-paidassa ja shortseissa!
Mutta vaikka ei osaisi lautailla, kannattaa käyttää tilaisuus dyynilautailuun. Yhtä ainoaa oikeaa tyyliä ei ole. Itse olen ”surffanut” dyyniä alas kuin pulkalla konsanaan! Varsinaista hiekkalautailua testasin Egyptissä. Kerrotaan, että laji on alkanut siellä – puulautoja on kuulemma käytetty jo kauan dyyneiltä laskeutumisen vauhdittamiseksi. Retkiä järjestetään esimerkiksi Kairosta.
Omalla retkelläni sai harrastaa kaikenlaisia hiekka-aktiviteettejä lautailun lisäksi, kuten futista ja lentopalloa. Jos vaan voit, osallistu reissulle joka kestää yön yli. Auringonlaskun seuraaminen autiomaassa on unohtumaton elämys!
Moottoripyöräreissut
Monissa maailmankolkissa voi käydä prätkämatkoilla. Niidenkin vaativuus- ja osaamistaso vaihtelevat. Itse halusin kokeilla moottoripyörämatkaamista Etelä-Amerikassa sen jälkeen, kun olin lukenut Che Guevaran moottoripyöräreissuista. Oma reissuni sijoittui Boliviaan. Siellä voi lähteä ohjatulle prätkäreissulle ryhmän jäsenenä. Muistoksi jäi kuvia vuoristomaisemista, pikkukylistä ja hauskoista illoista pienen ryhmän kanssa.
Yöt vietettiin lähinnä hotelleissa. Mutta välillä yöt vietetään yksinkertaisemmissakin oloissa. Pidin monipuolisesta retkestä, ja kaikki sujui hyvin, vaikka paikallinen ajotapa alkuun vähän hirvittikin. Olo oli myös luottavainen haasteista huolimatta. Oppaat olivat taitavia, ja joukkoamme seurasi vielä auto, jossa oli enemmän ensiapuvälineitä ja jonka kyytiin olisi tarpeen tullen päässyt.
Ja tietenkin moottoripyörän voi myös vuokrata omin päin ja suunnitella oman reissunsa… Kaukomailla kannattaa perehtyä kuitenkin erittäin huolellisesti reitteihin ja paikalliseen ajokulttuuriin. Tietkin voivat olla kovin huonossa kunnossa.
Maastopyöräilyä kovissa olosuhteissa
Pyörämatkailu ei sinänsä vaadi kovin kovaa hurjapäisyyttä. Mutta vauhdin hurmaan pääsee esimerkiksi Alpeilla pyöräillessä! Itse kuitenkin harrastan maastopyöräilyä kotimaisissa maisemissa. Täällä on nimittäin paljon metsäpolkuja, joita ajaa kovaakin vauhtia.
Pyörällä voi myös tehdä pitempä reittejä. Silloin tällöin pyörän joutuu kantamaan yli joen, toisinaan taas matka taittuu pitkin pitkospuita. Fyysisesti haastavia ovat tietenkin erilaiset nousut – jotka usein palkitaan mahtavalla alamäellä!
Omaksi lempilajikseni on nousemmassa talvipyöräily. Enkä nyt tarkoita räntäsateessa polkemista työpaikalle, vaan leveärenkaisella fillarilla eli fatbikella polkemista lumisissa maalaismaisemissa! Lumessa pyöräily ei vaadi erityistaitoja, mutta vauhdin hurmaa siinä halutessaan pääsee kyllä kokemaan. Ja jos kaatuu, todennäköisesti tömähtää pehmeään lumeen ja säästyy tietenkin asfaltti-ihottumalta. Kannattaa satsata varusteisiin, jos lähtee pitemmällä reissulle. Pukeutuminen vaatii taitelua palelun ja hikoilun välillä.
